Britit rakastavan paperia. Tai ainakin meidän äiti jatkuvasti hokee niin.. No jokin totuus hommassa lieneekin, sillä meilläkin on jatkuvasti täytettävänä kaikenlaisia planketteja ja papereita. Tällä kertaa postilaatikosta pukkasi väestölaskentakaavake, joka tietysti on lakisääteisesti tunnollisesti täytettävä. Äitiä puhallutti. Sitä kuulemma ei olisi justiinsa nyt voinut vähempää kiinnostaa, mutta me päätimme hyökätä paperin kimppuun samantien jotta saisimme sen pois päiväjärjestyksestä.
Vaivaiset 32 sivua! Hmm.. mitä kysymyksiä.. Äitiä nauratti. Puhunkohan minä sujuvaa Englantia? Miten sujuvasti puhun asteikolla 1-5.. No enhän minä vielä osaa kunnolla puhua sen kummemmin suomea kuin englantiakaan että äiti rustaili puolestani sinne lappuun jotain että auttavasti.. Olenko koululainen? No en vielä. Olenko omaishoitaja? No en tietääkseni. Onko kansallisidentiteettini Britti, Englantilainen, Skotlantilainen vai jonkin muu? En ymmärrä 1,5-vuotiaana kyllä vielä koko kysymystä. Äiti sanoi että olen Suomen kansalainen mutta se että mikä minun kansallisidentiteettini on sitten vähän eri juttu.
Ooh.. Yksi osio takana! Vielä tiedot äidistä sekä isästä.. Huh huh, mitä kysymysten määrää! Tämä kaavake täytetään jokaikisessä kotitaloudessa meidän alueella. Kysely tehdään muutaman vuoden välein jotta väestöstä saadaan jotain tietoa irti. Täällä kun ei ole mitään toimivaa "keskusrekisteriä" mistä näkisi esimerkiksi kuinka monta ihmistä missäkin kaupungissa oikeasti asuu. Uskokaa tai älkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti