Jäätelöauto

Olin tänään äidin ja isän kanssa hoitamassa asioita kaupungilla. Koska me liikumme aina kävellen rattaiden kanssa niin oikaisimme ihanan Forbury Gardenssin läpi. Tänään oli aivan ihana aurinkoinen päivä ja ulkona oli 20 astetta lämmintä. Isä haaveili jäätelöstä ja kuinkas ollakkaan, Forbury Gardenssin portin ulkopuolelle oli pysäköity jäätelöauto!



Se ei ollut niin kuin Mummun kioski jossa makuja on paljon vaikka autossa olikin samantapaiset luukut. Tästä jäätelöautosta myytiin pehmistä. Minä kiljahdin innosta ja nousin äidin kauhuksi seisomaan rattaissa (minuahan eivät mitkään valjaat pidättele!). Siitäkös siellä jäätelöautossa työskennellyt mies naurahti ja kysyi että noinko kovasti minun tekee mieli jäätelöä etten malta odottaa. Minä kiljahdin uudelleen ja se mukava jäätelömies antoi minulle sieltä autosta tötterön jossa oli pikkunokare pehmistä ihan ilmaiseksi!! (Äiti ja isä kyllä sitten ostivat itse omat jäätelönsä).



Se jäätelömies oli melkein kuin meidän Vaari. Vaari voisi kyllä laittaakkin tuollaisen jäätelöauton. Mutta toisaalta Mummun kioskissa on kyllä niin paljon parempi valikoima..



Hyvälle tämä jäätelö kyllä täällä Englannissakin maistuu! :) Ja se mitä äiti käski sanoa niin täällä on vieläkin täysi kesä. Koko viikoksi on kuulemma luvattu lämmintä ja aurinkoa joten me aijomme olla paljon pihalla. Emmehän ole ehtineet edes vielä kaikkiin leikkipuistoihin!

Bank holiday

Näin elokuun viimeisenä maanantaina meillä Englannissa on lähes kaikilla vapaapäivä: Bank Holiday. Niimpä äiti ja isä olivat heti innoissaan lähdössä etsimään uusia puistoja ja ette usko mitä me löysimme:



Jättiläiskeinun! Tähän mahtuisi monta lasta kerralla ja kyllä tähän menisi aikuisiakin useampia. Tarrasin heti kiinni lujasti ja huuhdahdin innoissani! Vauhtia!!



Isän jalat ylttivät maahan, minun ei ihan, mutta tarrasin köysiin kiinni ja nykäisin niistä vauhtia.



Olettekos nähneet moista keinua? Minä aijon tulla tähän puistoon vielä useita kertoja uudestaan! :)

Reading Festival 2010

Meillä täällä Readingissa on Englannin toiseksi suurimmat musiikkifestivaalit. Tänään siellä esiintyy kuulemma ainakin joku semmonen rokkiyhtye nimeltään Guns n´Roses, muita nimiä ei äiti muistanut koska se ei ole expertti näissä rokkijutuissa. Joka tapauksessa tänne meidän kaupunkiin on tullut nyt 100 000 ihmistä (sata tuhatta) sinne festivaaleille, joten ne on vissiin aika iso häpeninki. Täällä onkin tapahtumaa kirjaimellisesti joka kadun kulmassa!



Olimme kävelyllä ja yks kaks aloimme kuulemaan aivan mahtavaa rytmiä ja musiikkia. Minusta se oli jännittävää! Kaduille oli kerääntynyt valtavasti ihmisiä ja musiikki oli aivan upeaa!! Mitä lähemmäs menimme sitä hienommalta se kuulosti.. Soittajia oli tässä kokoonpanossa noin nelisenkymmentä! Äiti sanoi ettei koskaan ollut nähnyt näin upeaa katusoittomeininkiä. Tämä oli upeaa rytmimusiikkia jota soitettiin lyömäsoittimilla. Mukana oli myös muita soittimia.



Jäimme kuuntelemaan hetkeksi upeaa soittoa! Sitten tanssimme kohti kotia musiikin tahdissa. Lisää festivaaleistamme löytyy netistä: http://www.readingfestival.com/home/

Isän ja Äidin hääpäivä

Isän ja äidin hääpäivä on näin elokuussa, 25. päivä. Meillä pidettiin siis perheen kesken kestit. Hieno suklaakakku ja aikuisten juomaa.



Äiti sanoi että tätä hääpäivää nimitetään Suomessa nahkahääpäiväksi. Sitä se kyllä on Englannissakin. "The 3rd wedding anniversary is often when a couple is aware of their durability of their relationship. That is why leather is the traditional gift for this celebration."

Kauniit pahoittelut

Aamulla me saimme järjestettyä itsemme väliaikaiseen kotiimme. Äiti sanoi että meille oli annettu väärä avainkoodi, ja tästä syystä emme olleet päässeet yöllä ovesta. Heitimme laukut nopeasti sisälle ja lähdimme kauppaan sillä minulle piti ostaa vaippoja sekä ruokaa. Mutta kun tulimme kaupasta kotiin niin äiti kiljahti yllätyksestä:



Kotona odotti hervoton kukkakimppu sekä viinipullo. Viini on jotain aikuisten mehua, joten minulle siitä ei ollut sinänsä mitään iloa. Mutta äiti oli tosi ilahtunut. Kukissa oli kortti:



Koska minä en osaa lukea niin äiti kertoi minulle että siinä pahoiteltiin ja pyydettiin anteeksi meille aiheutunutta epämukavuutta. Äiti sanoi että se oli kauniisti tehty koska homma ei mennyt putkeen sillä meidän olisi pitänyt tulla tänne jo eilen illalla. Minusta kuitenkin oli ihan mukavaa olla se yksi yö siellä hotellissakin.



Äidin mielestä kukat tuoksuivat aivan ihanille. Äiti sanoi myös että kukkakimpussa on niin paljon nuppuja että kohta kimppu pamahtaisi puolta isommaksi! :)

Everything's Premier but the price

Täältä siis heräsin ja mikä mahtavinta niin pääsin heti mööbleeraamaan matkatavaroitamme. Me olimme menossa kuulemma aamupalalle, mutta minulla ei ollut kiinnostusta miettiä sitä sillä leikit olivat kesken!



Mutta kuinka ihanaa aamupalalla olikaan!! Siellä sai syödä kaikkea mahdollista. Minä söin jugurttia jossa oli persikkaa sitten söin croissanttia ja sitten maistoin suklaa muffinssiakin. Ai niin ja joitain hedelmäpaloja söin kanssa. Isä tykkäsi sellaisista hassuista pienistä makkaroista ja äitillä oli niin kamala nälkä että se söi monta croissanttia (vai mitä voisarvia ne nyt onkaan..). Äiti söi myös jotain kuulemma herkullista mysliä jossa oli kaikenmoisia kuivattuja banaaneja.



Aamupalan jälkeen haimme tavaramme ja lähdimme vihdoin sitä väliaikaista kotiamme kohti.

Suunnitelma B

Heathrown lentokentällä meitä odotti Nick joka on herrasmies. Nickillä oli sellainen iso lappu jossa oli meidän nimet. Hän vei meidät parkkihalliin sekä autoon jossa oli minulle varattuna turvaistuin. Äiti laittoi minut siihen ja päätin jatkaa uniani. Nick lähti ajamaan kohti Readingiä joka on uusi kotikaupunkimme. Äiti ja Nick sekä isä juttelivat koko matkan kaikista asioista. Nick on huumori miehiä, ainakin äitiä nauratti vähän väliä.



Äiti oli kertonut minulle jo aijemmin että me menisimme tänään meidän väliaikaiseen kotiimme jonne meillä oli olemassa jo koodi. Tällä koodilla saisimme avaimet ja pääsisimme sisään. Myös Nick tiesi tämän ja hän ajoi automme suoraan kotiovellemme. Nick ja isä menivät hakemaan avaimia koodilaatikosta, minä odotin autossa äidin kanssa. Sitten äiti alkoi ihmettelemään että mikä miehillä kestää.. Nick ja isä tulivat takaisin, hakivat jotain papereita autosta ja menivät takaisin hakemaan avaimia. Meille annettu koodi ei jostain syystä toiminut. He soittivat puheluita mutta koska oli jo yö niin ketään ei saatu enää kiinni. Äiti tuumasi minulle että ei hätiä mitiä siirrytään suunnitelmaan B. Siihen ilmestyi kolmaskin mies ja ne kaikki yrittivät saada avainta laatikosta, mutta eivät onnistuneet. Sitten Nick ja isä tulivat autolle ja kaikki olivat samaa mieltä. Nyt siirryttäisiin suunnitelmaan B. Äiti kertoi että suunnitelma B on siirtyminen johonkin hotelliin..




Nick ajoi Premier Inniin ja pyysi meitä odottamaan jotta hän käy kysymässä ensin onko siellä meille huonetta. Kohta Nick palasi ja kertoi että homma on hoidossa ja niimpä menimme sisälle jossa oli kivoja ihmisiä töissä. Yksi heistä lähti heti tekemään minulle omaa petiä sillä he ymmärsivät että olen pieni ja tarvitsen paljon unta.. Siellä töissä ollut mies kylläkin sanoi kun isä täytti jotain lappua johon laittoi että Finland että kukaan ei tiedä että se on Suomi.. Äitiä nauratti taas.. Sitten pääsimme huoneeseen ja minä aloin nukkumaan heti mutta isä haki äidille iltapalaa käytävältä..



.. jäätelöautomaatista!

Matka kuningattaren maahan

Lähdimme matkalle kohti kuningattaren maata Oulunsalon lentokentältä jonne Janne (Jennin ja Joonaksen isä) vei meidät autolla. Kentällä meidän isä joutui pakkaamaan laukut uusiksi sillä meidän iso matkalaukku painoi kilon liikaa ja sieltä piti siirtää tavaraa käsimatkatavaroihin. Turvatarkastuksessammekin meni aikaa koska meillä oli kaksi tietokonetta sekä minun ruokia ja maitoja sekä muuta erikoista tavaraa jota esiteltiin virkailijoille. Lentokoneessa oli mukavia lentoemäntiä ja ne toivat minulle omat turvavyöt. Ilmaan nousu ei minua suuresti kiinnostanut sillä lentokoneessa oli todella mielenkiintoisia lehtiä ja oppaita, äiti tosin yritti koko ajan laittaa niitä pois ulottuviltani. Mukavat lentoemännät tulivat onneksi juttelemaan minun kanssani ja toivat minulle uuden kaverin:



Sas siilin! Leikimme äidin kanssa siilillä ja yritimme keksiä sille nimeä.. Olisiko se Simo, Samu.. vaikko Simon.. Emme kuitenkaan vielä tulleet lopputulokseen ennen kuin meidän piti laskeutua Helsinkiin ja laittaa kaikki tavarat pois. Ja sitten minun korviini sattui ja se oli hyvin hyvin ikävää. Äiti sanoi että kohta helpottaa kunhan olemme maassa. Nukahdin kuitenkin ennenkuin olimme perillä Helsingissä..



Heräsin äidin sylistä Helsingin lentokentällä jossain aulassa. Äiti kertoi että olimme lähdössä Englannin koneeseen. Menimme koneeseen ja kaikeksi ilokseni, ne samat ihanat lentoemännät joihin olin juuri tutustunut olivat kanssa matkalla Englantiin! He pahoittelivat kovasti että korviini oli sattunut laskeutumisessa, mutta sanoivat että se on ikäisilläni hyvin yleistä. Äiti keskusteli niiden kanssa ja kertoi että oli laittanut minulle jotain nenäsumutetta joka olisi voinut helpottaa asiaa.. (jaahas, sekös se tsuh tsuh leikki olikin!!) Koska olin jo lentoemäntien hyvä frendi niin ne tulivat ja sanoivat että haluaisinko siirtyä vähän paremmalle paikalle. Koneessa oli tyhjää tilaa ja meidän perhe saikin siirtyä rauhalliseen paikkaan koneen takaosaan. Kun olimme nousseet ilmaan niin yksi ihanista lentoemännistä tuli luokseni ja kertoi että koska olen muuttamassa kuningattaren maahan tarvitsen ehdottomasti oman kruunun!! He antoivat sen minulle iki omaksi! Se on upea!!



Matka taittui mukavasti kunnes korviini alkoi taas sattumaan.. Sitten varmaankin nukahdin vaikka äiti hihkui koko ajan että katsokaa, katsokaa! Näettekö, näettekö..



Se oli Lontoo.. Kuin suuri valomeri allamme. Äiti huokaili innoissaan ja hihkui mutta minä olin väsynyt ja painoin silmäni kiinni. Tunsin kuinka isä nappasi minut rintareppuun ja jatkoin uniani. Tiesin että olin turvassa vaikka ympärilläni kuuluikin hälinää. Olimme saapuneet Heathrowin lentokentälle.

Läksiäiskakku

Tässä on meidän upea läksiäiskakku! Sen on koristellut serkkuni Jenni. Me pidimme serkuillani keskiviikkona läksiäisiä joita minä jäin juhlimaan koko illaksi. Äidin ja isän täytyi puuhastella jotain siivoushommia, mutta onneksi minä sain nauttia serkuistani koko illan! :)




Jenni ja Minna ovat kyllä aivan huippu paakareita ja tämä läksiäiskakku oli todella hieno! :) Kyllä meidän kelpaa!

Kate ja Aatu

Kate ja Aatu olivat meillä käymässä. Aatu ja minä olemme lähes saman ikäisiä, mutta Aatu on minua vajaa kaksi viikkoa nuorempi.



Me pidämme Aatun kanssa molemmat lukemisesta. Esittelin Aatulle kirjojani. Aatu tykkäsi niistä! :)



Aatun kanssa aika menee siivillä! Mukavaa että Kate ja Aatu tulevat huomennakin leikkimään! Äiti kertoi että Kate on asunut Bostonissa (se on Ameriikassa) ja tietää mitä tämmöinen muuttotouhu on.. Hmm.. Täällä on kuulemma paljon vielä tekemistä mutta niin on kyllä leikkimistäkin!



Leikit Aatun kanssa jatkuu huomenna! Ja tämä jännittävä muuttotouhu jatkuu täällä kotona. En tiennytkään että huonekalut menee noin pieniin osiin..

Leikkejä laatikoiden keskellä

Minä ja isä teimme majan! Se valmistui supernopeasti.


Tässä me olemme majassa.


Heiii!! Jotain puuttuu..


Lelut majalle! :)


Ja iskä messiin! Laatikoiden kanssa keksii kaikkea kivaa!! :)

Kummit käymässä!

Maija ja Timo eli kummit olivat sunnuntaina käymässä! Meillä oli kotona joku sellainen asuntoesittely. Se tarkoittaa sitä että ihmisiä tulee katsomaan jos ne haluaisi mennä asumaan meidän kotiin kun me muutetaan itse uuteen kotiin Englantiin. No kuitenkin meidän piti olla pois kotoa kun niitä ihmisiä meni sinne ja siksipä me menimme kummien kanssa syömään Sokeri Jussiin!!!



Kummit ovat ihania ja mikä parasta niin ne ovat tulossa kylään sitten ennen joulua sinne Englantiinkin! En olisi malttanut millään nukahtaakkaan, kaikki oli niin kiinnostavaa kun kummitkin oli käymässä... Äiti tuumasi että olin jo vähän yliväsynyt mutta kyllä minä sitten yöllä nukuin ihan hyvin. Äiti sanoi että ei hätiä mitiä ehdin näkemään kummeja vielä tuhansia kertoja ja kun opin pikkusen puhumaan niin pääsen aivan varmasti yökyläänkin kummeille. Tosin taidampa tietää että tuo puhumaan oppiminen on vain äidin tekosyy pitää minut kotona. Kaikkihan sen tietää että Maijan ja Timon hoivissa pärjäisin nytkin vallan mainiosti! :)



Minulla oli tällä erää omat eväät messissä, mutta maistelin kyllä Sokeri Jussin sämpylää! Siellä oli muuten lelulaatikkokin! :)

Thilden seikkailu

Tätä te ette ole vielä kuulleet! Tilannetta pukkasi pahasti päälle sillä olimme rattailla liikkeellä ja kuinkas ollakkaan Thilde ei ollut kytkettynä kiinni. Näin ollen se oli karannut kesken ulkoilun rattaista omille teilleen! Minä olin aivan kummissani kun sitä ei näkynyt missään.. Yritimme miettiä isän kanssa minne se olisi voinut hypähtää.. Mutta Oulun kaupunki on täynnä paikkoja jonne Thilde olisi voinut peloissaan piiloutua.



Äiti sanoi että ei Thildellä ole hätää. Äiti oli sitä mieltä että jotku lapset löytävät Thilden ja pitävät siitä huolta. Äiti kertoi myös että joku saattaisi järjestää Thilden poliisilaitokselle josta me voisimme käydä kysymässä sitä muutaman päivän päästä. Toivoa Thilden kotiin palaamisesta ei siis oltu menetetty! Mutta minne Thilde oli joutunut?



Äiti tarttui pyörää sarvista ja hyppäsi matkaan. Äiti sanoi etsivänsä Thilden, sillä eihän sitä voinut tietää jos se vaikka odottaisi jossain että sitä tullaan hakemaan! Äiti oli pyöräillyt Ainolanpuiston ympäriämpäri mutta Thildeä ei ollu näkynyt. Linnasaaressa Äiti oli saanut toivonkipinän ja vinkkiä siitä että Thilde saattaisi olla myös torilla tai keskustassa. Tilanne näytti jo hieman toivottomalta, mutta äiti ei luovuttanut! Ja kappas kummaa; Mikäs se tuolla liikennemerkissä roikkuikaan! Se näytti ihan meidän Thildeltä!



Äiti liikuttui kyyneliin. Thilde oli löytynyt! Minä olin todella iloinen!




Thilde oli kiivennyt liikennemerkkiin jotta se huomattaisiin! Tai sitten jotkut lapset olivat ripustaneet sen siihen. Äiti kyllä tuumi että se on joko kiivennyt itse tai sitten se on ollut joku pitempi mies joka sen oli ripustanut. Sen verran korkealle se oli turvaan päässyt! :)

Tälläkin tarinalla oli siis onnellinen loppu. Thilde pääsi kotiin pesukoneen kautta! Aivan kuten äiti sanoikin, asiat menee niin kuin niiden pitää. Ja asioilla on tapana järjestyä.

Illallinen intialaisessa!

Me olimme sunnuntaina ulkona syömässä ja menimme New Bombayhin koska se on Tarynin lempiravintola. Sieltä saa ihanaa intialaista ruokaa joka tuoksuu tosi hyvälle! Me juhlistimme sitä että Taryn muuttaa nyt Helsinkiin. Hänestä tulee kampaaja! Äiti sanoi että me näemme aina Tarynia vaikka hän muuttaakin meiltä nyt pois. Minä en kyllä oikein vielä tajua mitä tämä kaikki muuttaminen on, mutta ehkä se selviää.

Tässä ihku Taryn mangolassinsa kanssa.



Ja tietenkin minä. Maistelemassa isän mangolassia!



Mangolassi on tosi hyvää! Nami nam...