Thilden seikkailu

Tätä te ette ole vielä kuulleet! Tilannetta pukkasi pahasti päälle sillä olimme rattailla liikkeellä ja kuinkas ollakkaan Thilde ei ollut kytkettynä kiinni. Näin ollen se oli karannut kesken ulkoilun rattaista omille teilleen! Minä olin aivan kummissani kun sitä ei näkynyt missään.. Yritimme miettiä isän kanssa minne se olisi voinut hypähtää.. Mutta Oulun kaupunki on täynnä paikkoja jonne Thilde olisi voinut peloissaan piiloutua.



Äiti sanoi että ei Thildellä ole hätää. Äiti oli sitä mieltä että jotku lapset löytävät Thilden ja pitävät siitä huolta. Äiti kertoi myös että joku saattaisi järjestää Thilden poliisilaitokselle josta me voisimme käydä kysymässä sitä muutaman päivän päästä. Toivoa Thilden kotiin palaamisesta ei siis oltu menetetty! Mutta minne Thilde oli joutunut?



Äiti tarttui pyörää sarvista ja hyppäsi matkaan. Äiti sanoi etsivänsä Thilden, sillä eihän sitä voinut tietää jos se vaikka odottaisi jossain että sitä tullaan hakemaan! Äiti oli pyöräillyt Ainolanpuiston ympäriämpäri mutta Thildeä ei ollu näkynyt. Linnasaaressa Äiti oli saanut toivonkipinän ja vinkkiä siitä että Thilde saattaisi olla myös torilla tai keskustassa. Tilanne näytti jo hieman toivottomalta, mutta äiti ei luovuttanut! Ja kappas kummaa; Mikäs se tuolla liikennemerkissä roikkuikaan! Se näytti ihan meidän Thildeltä!



Äiti liikuttui kyyneliin. Thilde oli löytynyt! Minä olin todella iloinen!




Thilde oli kiivennyt liikennemerkkiin jotta se huomattaisiin! Tai sitten jotkut lapset olivat ripustaneet sen siihen. Äiti kyllä tuumi että se on joko kiivennyt itse tai sitten se on ollut joku pitempi mies joka sen oli ripustanut. Sen verran korkealle se oli turvaan päässyt! :)

Tälläkin tarinalla oli siis onnellinen loppu. Thilde pääsi kotiin pesukoneen kautta! Aivan kuten äiti sanoikin, asiat menee niin kuin niiden pitää. Ja asioilla on tapana järjestyä.