Lähdimme matkalle kohti kuningattaren maata Oulunsalon lentokentältä jonne Janne (Jennin ja Joonaksen isä) vei meidät autolla. Kentällä meidän isä joutui pakkaamaan laukut uusiksi sillä meidän iso matkalaukku painoi kilon liikaa ja sieltä piti siirtää tavaraa käsimatkatavaroihin. Turvatarkastuksessammekin meni aikaa koska meillä oli kaksi tietokonetta sekä minun ruokia ja maitoja sekä muuta erikoista tavaraa jota esiteltiin virkailijoille. Lentokoneessa oli mukavia lentoemäntiä ja ne toivat minulle omat turvavyöt. Ilmaan nousu ei minua suuresti kiinnostanut sillä lentokoneessa oli todella mielenkiintoisia lehtiä ja oppaita, äiti tosin yritti koko ajan laittaa niitä pois ulottuviltani. Mukavat lentoemännät tulivat onneksi juttelemaan minun kanssani ja toivat minulle uuden kaverin:
Sas siilin! Leikimme äidin kanssa siilillä ja yritimme keksiä sille nimeä.. Olisiko se Simo, Samu.. vaikko Simon.. Emme kuitenkaan vielä tulleet lopputulokseen ennen kuin meidän piti laskeutua Helsinkiin ja laittaa kaikki tavarat pois. Ja sitten minun korviini sattui ja se oli hyvin hyvin ikävää. Äiti sanoi että kohta helpottaa kunhan olemme maassa. Nukahdin kuitenkin ennenkuin olimme perillä Helsingissä..
Heräsin äidin sylistä Helsingin lentokentällä jossain aulassa. Äiti kertoi että olimme lähdössä Englannin koneeseen. Menimme koneeseen ja kaikeksi ilokseni, ne samat ihanat lentoemännät joihin olin juuri tutustunut olivat kanssa matkalla Englantiin! He pahoittelivat kovasti että korviini oli sattunut laskeutumisessa, mutta sanoivat että se on ikäisilläni hyvin yleistä. Äiti keskusteli niiden kanssa ja kertoi että oli laittanut minulle jotain nenäsumutetta joka olisi voinut helpottaa asiaa.. (jaahas, sekös se tsuh tsuh leikki olikin!!) Koska olin jo lentoemäntien hyvä frendi niin ne tulivat ja sanoivat että haluaisinko siirtyä vähän paremmalle paikalle. Koneessa oli tyhjää tilaa ja meidän perhe saikin siirtyä rauhalliseen paikkaan koneen takaosaan. Kun olimme nousseet ilmaan niin yksi ihanista lentoemännistä tuli luokseni ja kertoi että koska olen muuttamassa kuningattaren maahan tarvitsen ehdottomasti oman kruunun!! He antoivat sen minulle iki omaksi! Se on upea!!
Matka taittui mukavasti kunnes korviini alkoi taas sattumaan.. Sitten varmaankin nukahdin vaikka äiti hihkui koko ajan että katsokaa, katsokaa! Näettekö, näettekö..
Se oli Lontoo.. Kuin suuri valomeri allamme. Äiti huokaili innoissaan ja hihkui mutta minä olin väsynyt ja painoin silmäni kiinni. Tunsin kuinka isä nappasi minut rintareppuun ja jatkoin uniani. Tiesin että olin turvassa vaikka ympärilläni kuuluikin hälinää. Olimme saapuneet Heathrowin lentokentälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti